Maanantaina kutsuu taas työharjoittelu, mutta en ajattele vielä sitä aikaista aamuherätystä. Tai on se kyllä jo vähän mielessä. Blääh!

Heräsin aamulla kello yhdeksän. Katselin Laakson kuningas sarjaa ja söin aamupalaa. Aamulehdestä katselin asuntoilmoituksia tyttäreni avuksi. No, tyttären ja hänen poikakaverinsa asuntohaaveet saavat ensi viikolla kriteerit pankissa. Saavatko he lainaa ja minkä verran?

Pyöräilin lähikauppaan tarkistaman olinko voittanut Spar-arvonnassa. En ollut. Jatkoin matkaa tuttavilleni. He tarjosivat kahvit mansikkatortun kera.

Tytär kävi kotona. Hän oli lainannut pari filmiä Makuunista ja lupasi ne minulle ja veljelleen huomiseksi katsottavaksi. Huomenna onkin sitten elokuvapäivä, pidän lenkkeilystä vapaata.

Illalla kiersin Kaukajärven kaverini kanssa, hänen puolisokea koira oli matkassa mukana. Minun koirani toki myös. Koirien kanssa matkaan meni melkein kaksi tuntia. Kaverini koira kävi pari kertaa uimassa lenkin aikana. Minun koirani ei veteen mene edes pakottamalla. Oli todella kuuma kävellä, vesipullo olisi pitänyt olla matkassa. Mutta oli ihan hyvä mieli että en ollut sitäkin aikaa sohvalla. Paino ei ole nyt heilahtanut ei ylös eikä alas. Tiedän kyllä että hitaasti tulleet kilot eivät nopeasti lähde. Ihan mielenkiinnolla odotan, mikä on painoni joulukuussa. Uskon että säännöllinen liikuntaharrastus on tullut jäädäkseen elämääni. Riittääkö usko?