Ex-poikakaverini kävi tänään. Joimme kahvit ja söimme ihanaa jäätelöä, Aino uuniomenaa. Pihavaraston eteen emme tehneet muuta kuin suunnitelmia. Minä hommaan maalit ensi tilassa ja mies tulee sitten auttamaan maalauksessa. Sitten kun listatkin on maalattu, naputtelemme ne kiinni.

Minulla oli tarkoitus myydä sähkökäyttöinen trimmeri, koska minulla on nyt se polttomoottorilla käyvä trimmeri. Onneksi en vielä saanut trimmeriä myytyä, koska ex-poikakaveri sai siitä siimakelan irti. Pienen puhdistuksen jälkeen pääsin jo sitä käyttämään. Tämä sähkökäyttöinen on paljon helpompi ja kevyempi käyttää kuin tuo bensavehje. Siitä nyt loppui siima, joten uusi siima on myös ostoslistalla. Tuli siinä sitten silputtua oksiakin silppurilla. Muutama vaahteran oksa ja omenapuun oksa, jotka olivat lojuneet maassa jo pitkään, ovat nyt kauniina silppuna. Hikistä hommaa, mutta hiki tässä on vaikka ei mitään tekisi.

Tein karkotuskokeilun. Naapurin ylivilkkaat pojat kavereineen meluavat tuossa naapuripihassa alin omaan. Minun mielestä he voisivat olla vaikka läheisellä leikkikentällä palloineen. En kait kuulosta ihan lastenvihaajalta? No, olen kuullut että sinfoniamusiikkia on käytetty nuorison karkotukseen. Asemahalleissa, auloissa ja muissa paikoissa missä nuoriso vetelehtii, on soitettu sinfoniamusiikkia. Nuoriso ei viihdy sen musiikin parissa ja lähtee muualle. Se toimi meilläkin. Laitoin piharadion soittamaan klassista musiikkia ja melko pian lapset lähtivätkin pyörillään pois. Uimaan näkyivät olevan menossa. Testaan tämän keinon kyllä varmuudeksi vielä uudelleen.

Sain myytyä ompelukoneeni. Minulla oli ilmoitus kioskin seinällä ja se tuotti tulosta aika nopeasti. Tätä konettahan yritin myydä jo kirppiksellä, mutta ei se mennyt silloin kaupaksi. Koneella oli ikää noin viisitoista vuotta, mutta sitä oli käytetty todella vähän. Itse ompelin sillä viimeksi varmaan kymmenen vuotta sitten. Ostaja sai kokeilla konetta ja oli tyytyväinen. Hinta oli 30 euroa.

Huomenna sitten taas työharjoitteluun. Mitähän kivaa siellä on tiedossa? Ainakin kuumuutta…

Nyt polkaisen vielä naapuriin näyttämään viimeistä versiota työhakemuksestani ja CV:stä. Enää en taida tehdä kyllä muutoksia. Postitan sen ensi viikon lopulla, kun ex-pomonikin palailee työmaalleen. Saavat sitten soitella hänelle ja kuunnella kehuja minusta. Nyt minulla on jotenkin semmoinen kutina, että tämä työhakemus tehoaa ja pääsen töihin.