Tänään sitten kypsyin työharjoitteluun ihan totaalisesti. Kaksi tuntia taas sovituskopeilla ja loppuaika rintaliiviosastolla. Sovituskopeilla oli bussilasti venäläisiä. He eivät ymmärtäneet tai eivät olleet ymmärtävinään mitään ohjeista. Auoin vaan heille koppeja ja he jättivät vaatteita koppeihin jne. Ilmoitin pomolleni että en ole varmaan koko elokuuta enää Anttilassa. Hän ei kommentoinut juurikaan mitään. Selvitin että pääsen oppimaan online-koneeen käyttöä ja asiamiespostin toimintaa, siis asiakaspalvelun lisäksi.

Huomenna soitan Veikkaukselle ja kyselen koulutuksen hintaa. Kaverini on menossa koulutukseen ensi viikon tiistaina ja keskiviikkona, yritän päästä samaan ryhmään mukaan. Soitan myös opettajalleni huomenna ja ilmoitan että lopetan Anttilassa. En aio lähteä ovet paukkuen, mutta nyt olen vaan saanut tarpeekseni orjan työstä ja siitä ettei opettamiseeni uhrata yhtään hetkeä. Vaikka maanantaina olisi työharjoittelua, varasin itselleni kampaajan heti aamuksi. En siis pääse Anttilaan maanantaina, on muita kiireitä. Minusta todella tuntuu että aikani menee hukkaan tässä työharjoittelussa, voisin repiä niitä muovipusseja kotonakin. Tai tehdä ihan järkeviä kirjallisia kouluhommia.

Soitin firmaan, johon laitoin avoimen työhakemuksen. Toimitusjohtajalla oli toinen puhelu menossa ja sain puhua vastaajalle. Jätin soittopyynnön, saa nähdä soitetaanko minulle huomenna?

Akupunktiossa oli tänään viimeinen kerta. Sekä lääkäri että minä olimme samaa mieltä: olen piristynyt ja nyt energisempi kuin hoidon alussa.
 
Kotimatkalla poikkesin vanhempieni haudalla. Kukat olivat melko hyvässä kunnossa, mutta syksyllä aion uudistaa perennat.