Olin siis tänään torstaina tyttäreni kanssa oopperassa. Molemmat olimme ekakertalaisia. Ensin ooppera tuntui pitkäveteiseltä. Mutta koko ajan se parani. Lopulta tuntui ihan luonnolliselta laulut ja muut oopperaan liittyvät asiat.
Väliajalla joimme kahvit voileipäkakun kera. Väliaika oli mielestäni pidempi kuin konserteissa yleensä. Hyvin ehti kahvitella ja käydä vessassa.
Sitä
ihmettelin, mitenkä oopperapari kestää toistensa aariat? Jos laulat
(huudat) soolosi suoraan toisen korvaan, niin meneekö siinä melkein
tärykalvo rikki?
Olihan
se hyvä kokemus, tuli paikattua sivistyksessä ollut aukko. Nyt olen
käynyt ooperassa, koskahan tulee seuraava kerta? Haluaisin nähdä Carmenin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.