En muista olenko jo kertonut kuinka minua kohdellaan työpaikallani. Olen ns. ilmainen työntekijä työnantajalleni, palkkani maksaa työvoimatoimisto. Minä olen kuin ilmaa, minun kanssa ei rupatella eikä minulta kysellä kuulumisia. Vaikka kertoisin että talomme paloi viime yönä, niin sitäkään ei kommentoitaisi mitenkään. Todella kurjaa ja tässä on itsetuntokin koetuksella.

Niin, tänään juuri toivoteltiin hyvää viikonloppua. Ei minulle, vaan minun vieressä. Pääpomo seisoi siinä ja sanoi oikein nimeltä kenelle toivotukset oli. Minulle ei siis suotu sanaakaan.

Onneksi tämä kurjuus loppuu pian. Ja onneksi minulla on muutakin elämää kuin työnteko.