Aamulla menin Nattariin vakipaikkaani. Siellä se ihana koira oli taas vastassa. Kyllä sitä piti rapsutella ja paijata. Koira makaili sohvalla kun minä siivosin. Aina kun vain katsoinkin koiraan päin, niin sen häntä alkoi vipattamaan. Oikein paukutus kuului kun häntä vispasi nahkasohvaan. Mitenkä näin herttaisia ja iloisia eläimiä voi olla olemassa? Halasin koiraa lähtiessäni ja kerroin että taas tavataan kahden viikon päästä.

Kävin kotona syömässä: kaksi lautasellista nakkisoppaa. Ehdin myös lepäilemään sängyllä vartin verran. Onneksi en nukahtanut. Ja onneksi olin seuraavassa vakipaikassani täsmällisesti. Siellä perheen rouva minua jo odottelikin. Selitti kuinka heillä on nyt uusia mattoja ja uusi telkkarikin. Pesuhuoneen kaakelisaumojen puhdistus on kova urakka: rouva oli pessyt seinän saumoja hammasharjalla.

Rouva lähti kaupungille ja minä pääsin töihini. Onneksi oli työmaaradio mukana ja työt sujuivat musiikin tahtiin. Minäkin puunasin niitä kaakelin saumoja. Mukana oli Onneksi on puhdistusgeeliä ja se tepsikin aika hyvin. Ehkä minun pitäisi ostaa yritykselleni höyrypesuri? Netissä oli vaikka mitä vinkkiä saumojen putsaukseen: piimää, etikka-ruokasooda seosta, kloritetta jne.

Kotona tein pojalle ja itselleni kinkku-ananas pitsat. Pirkka pakastepohjat ovat kyllä näppäriä ja nopeita. Poika ei ollut tehnyt töitä jotka olivat listalla. Kissan vessa oli sentään siivottu. Lupasi hakea huomenna puita ja viedä tavaroita hyötyjätepisteeseen.

Päivän onnistumiset:

1. Sopivan oloinen työpäivä

2. Kissa istui kehräten sylissäni kun katselin illalla telkkaria

3. Kotona on mukava olla ja viikonloppukin alkoi