Aamu oli ihanan hiljainen: naapurista ei kuulunut mitään meteliä! Olipa ihanaa. Kaverini soitti puolenpäivän maissa ja kyseli lähdenkö hänen kaverinsa kahvilaan syömään. Tämä kaverin kaveri lupasi meille ruuat eilen Rompetorin reissulla. Lupasin lähteä. Ennen lähtöä ulkoilutin koiran.

Ruuan jälkeen lähdimme jälleen Rompetorille, nyt ostamaan kaverin kaverille nukkea ja nukenrattaita. Hän oli havitellut niitä jo eilen, mutta jäi miettimään. Hinta oli eilen 220 euroa, mutta tänään hinnaksi muodostui 200 euroa. Ostimme ne.

Palasimme ostosten kanssa takaisin kahvilaan ja joimme teet ja kahvit. Sitten sain kyydin kotiin. Valittelin että kurkku on kipeä ja korviin koskee. Joko vilustutin itseni perjantaina asiakkaan kylmäkellaria tyhjentäessä, tai sitten kesäflunssa on iskemässä. Yksi mahdollisuus kipuun on myös autojen ilmastointi. Olen nyt kahtena päivänä matkustanut kahdella eri autolla, joissa on ilmastointi. Vanhalla Mersulla ja uudella Audilla.

Kun pääsin kotiin, lähdin käymään kaupassa. Hain samalla reissulla Ärrältä DVD:n lainaksi. Menetetty maa oli ihan OK-filmi. Ohjaus oli Ethan & Joel Cohenin, mutta elokuvasta tuli kummasti mieleen Tarantinon ohjaus.

Kun saavuin kotiin, en ollut uskoa korviani. Naapurin pojat ajoivat taas sillä crossimopolla rinkiä. Reitti kulki keittiön ikkunamme alta kuten ennenkin. Meteliä ja pakokaasua! Tunnin päästä meteli loppui yllättäen. Perheen äiti tuli kotiin taksinajosta huilaamaan ja ilmeisesti kielsi ajon. Hieno juttu! Hän lähti taas taksia ajamaan illalla kymmenen maissa, mutta mopo ei ole käynnistynyt. Pojat ovat kavereineen kyllä taas yksin kotona.

Kaverini kävi meillä illalla kahvilla. Valittelin hänelle korvasärkyä. Olen lääkinnyt itseäni Panadolilla, hunajalla, suklaalla ja levittämällä ”Munkin tippoja” korvan taakse. Nyt ei ole aikaa sairastaa!