Olen kuin täi tervassa, vaikka pitäisi puskea kotitöitä apinan raivolla Olipa eläimellinen lause... Yhtäkään kaappia en ole tänään siivonnut, vaikka sitä jo eilen suunnittelin.

Sain kyllä jätepaperit hallintaani. Vein autolla keräyspisteelle viisi muovikassillista jätepaperia ja kolme kassillista pahvia ja mehutörppöjä. Illalla käyn vielä muutaman lehtikasan lävitse rankalla kädellä. Minulla on tapana säästellä lehtiä, luen ne sitten myöhemmin tarkemmin. Ja pah! Kierrätykseen lähti Gloriat (tyttären lehdet), Pirkat, Yhteishyvät, Annat ja Avotakat. Aku Ankkoja ja Valittuja Paloja en saanut vielä heitettyä pois. Taloustaito lehdet tarjoan tyttären käyttöön, jos häntä ne kiinnostaa. Kierrätykseen lähti myös paljon eri kursseilta saatua materiaalia. Minä säilytän niitä, mutta tuskin koskaan luen niitä. Ja jos joskus tarvitsen niitä materiaaleja, en kuitenkaan löydä niitä käsiini.

Siskoni soitti ja kyseli sukulaisten osoitteita. Olin aika yllättynyt, kun muistin niitä ihan ulkomuistista. Annoin siskolleni käyttöön tunnukseni Eniron hakupalveluun. Saa sieltä hakea kavereidensa osoitteita. Sisko se vasta viimetipan ihminen on, ainakin joulukorttien kanssa. Sovimme että menemme hänen luokseen kylään tapaninpäivänä. Tästä kyläilystä tuli uusi jouluperinteemme vanhempiemme kuoltua. Aiemmin näimme aina mummolassa joulunpyhinä.

Niin, siitä alitajunnasta. Siskoni sitä minulle vöyhötti. Alitajunta ei tiedä, koska sille puhutaan totta ja koska palturia. Ajatuksemme ja mietteemme saavat sen vaan toimimaan. Minunkin pitäisi nyt vaan antaa alitajunnalle viestejä, että saan ihan pian hyvän ja mieluisan työpaikan. Kokeilen tätä metodia. Ja laitan taas tänään uuden työhakemuksen matkaan.

Huomenna menen Kalevan Prismaan hakemaan pojalle sitä Pleikkari peliä ja uutta ohjainta pelikoneeseen. Poika oli käynyt siellä tänään koulumatkalla ja tarkistanut että molemmat löytyy sieltä.