Tänään sain tehtyä muutamia asioita, joita olin suunnitellut. Mutta muutoksiakin tuli eteen. Tilasin ne teatteriliput ja TTT lähettää e-laskun, suuruudeltaan 874,5 euroa. Nyt vasta tuli mieleen, että onnistuukohan e-laskutus yhdistyksemme tililtä? Kyllä kai.

Olin koululla opiskelemassa kaupanalan englantia. Ensimmäisellä kahvitauolla lähdin kohti poikani koulua. Poika ehti jo soittamaan minulle, kun oli juuri menossa sinne terveystarkastukseen. Piti vakuutella hänelle, että terveydenhoitaja ei rokota ketään väkisin. Odottelin poikaa koulun aulassa vartin verran. Aika rentoa nykyajan koulunkäynti: kaksi poikaa makasi aulan sohvilla puoliunessa ja kuuntelivat musiikkia. Ohi meni opettajia, tai ainakin henkilökuntaa, mutta kukaan ei korvaansa lotkauttanut. Siinä sitten tytär jo soitti minulle. Hän oli menossa teettämään sitä uutta pyöränavainta ja kärkkyi kyytiä kotiin. Nappasimme pojan kanssa tytär kyytiin ja lähdimme parturiin. Poika pääsikin melkein heti leikkaukseen. Hinta oli 14,5 euroa. Lapset siinä jo kinastelivat automatkalla. Meillä oli kuuma, nälkä ja jano.

Poika halusi mennä kaverilleen ja niin peruuntui suunnittelemani pitsa ja videoilta. Kävimme äkkiä Talkion leipomolla ostamassa leipiä. Pojalle ostin lihapasteijan, että jotakin syötävää sai suuhunsa. Jätin pojan kaverinsa kodin kohdalla autosta pois ja menin tyttären kanssa kirjastoon. Tarkoitus oli vain palauttaa kaksi kirjaa, mutta tytär halusi olla kirjastossa jonkin aikaa. Minä lainasin kolme DVD:tä. Paha maa oli niistä yksi ja sen olenkin jo katsonut.

Haimme tyttären kanssa pikaruokaa. minulle pitsa ja tyttärelle kebab. Menimme kotiin ja joimme kahvit. Tytär oli menossa taas illalla yliopisto kavereidensa kanssa illanviettoon. Minä kyllä yritin selittää, että olisi varmaan parempi olla nyt vaan kotosalla poikakaverin kanssa. Poikakaverilla oli nimittäin tänään synttärit. Mutta hän ei (siis poikakaveri) halunnut mitään kahvikekkereitä. Onkohan nuorilla nyt ryppy rakkaudessa? Olen jotain sellaista aistivinani, mutta toivottavasti olen väärässä. Tytärtä harmittaa vielä myös se avainten hukkuminen. Jos nuorenparin vuokranantaja vaatii, niin lukko pitää sarjoittaa uudelleen ja se maksaa 200 euroa. Avainnipussa ei ollut tietenkään osoitetta tms. Kukaan ei voi tietää minkä asunnon avain on kyseessä. Pitäisikö nyt soittaa vuokranantajalle ja tunnustaa asia?