Tänään olin sitten naisten vaateosastolla ja sovituskoppien valvojana. Minulla oli askelmittari käytössä, lukemaksi tuli työpäivän aikana noin 8000 askelta. Epäilen kyllä mittarin lukemaa, teen tarkistusmittauksen kunhan saan ostettua oman paremman mittarin.

Naisten vaateosasto on kuulemma pahin osasto, ainakin siivouksen ja järjestelyn kannalta. Naiset eivät palauta vaatteita paikoilleen, eivät välitä vaikka vaatteita putoilisi lattialle ja yleensäkin sekoittavat vaatteiden järjestystä reippaasti. Yksi myyjistä saa kiertää koko ajan osastoa ja järjestellä vaatteita takaisin paikoilleen. Myyjillä menee suurin osa ajasta vaatteiden esille laittoon ja ”vanhojen” vaatteiden pois laittoon. Myyjillä ei ole aikaa asiakkaille. Jos asiakkaat saavat jonkun myyjän kiinni, niin se on harjoittelija joka ei tiedä vastausta kysymyksiin.

Ihmeellisiä kysymyksiä kyllä tuleekin. Poikkesin eilen syömään Anttilan alakerrassa olevaan ruokakauppaan, joka ei siis ole Anttilan myymälää. Siellä minut pysäytti nainen ja hän kyseli mistä löytyy sardiineja. Isoisälle olisi saatava niitä välttämättä. Kahvihuoneelle mennessä minut pysäytettiin ja kyseltiin loisteputkia. Alakerrassa mies kyseli lähintä apteekkia. Vaateosastolla opastin naisen yöpukujen luo, etsin eläkeläiselle sopivia alushousuja, olin makutuomarina takin valinnassa jne.

Tästä työstä minä pidän ja sitä asiakkaat myös kaipaavat. Jokaisella osastolla tavarataloissa pitäisi olla yksi myyjä, joka vain olisi läsnä ja opastaisi asiakkaita. Kun siihen on tarvetta, miksi myyjiä ei palkata lisää?