Taas olin sammutellut kännykän herätystä torkusta torkkuun. Olisin varmaan nukkunut pommiin, mutta heräsin koiran haukuntaan. En kuullut ovikellon ääntä, mutta sille se koira oli varmaan haukkunut. Kello oli puoli yhdeksän ja oven takana seisoi lasteni isä. Naamasta näki että hunningolla oli ollut. Yllätyin vierailun ajankohdasta. Sanoin että minulla on kiire töihin, en ehdi nyt juttelemaan kun hetken pihalla. Hänellä olisi varmaan ollut jotakin tärkeää asiaa tai sitten ei. Aika tylysti patistin miehen matkoihinsa. Toivotin kyllä tervetulleeksi paremmalla aikaa ja mieluusti niin että lapsetkin ovat kotona. Mies lähti ja niin pääsin aamutoimiini. Olin menossa työharjoitteluun kymmeneksi.

Juuri kun olin lähdössä kotipihasta, vanhin siskoni ajoi pihaan. Hän oli soittanut minulle hieman aiemmin, mutta kännykästäni loppui akku. Olin laittanut puhelimen jo lataukseen, mutta en ehtinyt takaisin päin soittelemaan. Soitin työharjoitteluun ja sanoin tulevani paikalle kello yksitoista. Keitin kahvit ja rupattelin siskoni kanssa tunnin verran. Hän oli käynyt lääkärissä ja saanut lisää sairaslomaa selästään. Minulla oli myös aamulla selkä ihan älyttömän kipeä, olisiko eilisestä lenkistä ottanut itseensä? Siskoni kissa oli lopetettu viime viikonloppuna. Tällä vanhalla kissalla oli ollut jo monenmoista vaivaa: sairautta silmissä ja suolistossa. Uutta kissa eivät kuulemma ota. Jos menemme viikonloppuna toiselle siskolleni kylään, saamme viedä hänen kissoilleen kuljetuskopan ja WC:n perintönä tältä kuolleelta kissalta.

Lopultakin pääsin työharjoitteluun yhdeksitoista. Vein lahjatavaraliikkeeseen pussillisen omenoita, vähän kuin korvauksena myöhästelystä. Siskokin otti onneksi omenoita itselleen.

Työssä olikin kiva päivä. Omistajan tytär siivosi ja raivasi varastoa ja minä vein pahvilaatikoita keräyspisteeseen. Minulle osuin erittäin monipuolinen asiakas: hän oli veikkausporukan vastaava. Siinä sitten tarkastettiin kahden viikon kenot, vakiot, lotot, jokerit ja monivedot. Osa oli maksamatta, osasta tuli voittoa. Kirjasin hiki päässä kassakoneelle sekä plussia että miinuksia. Aina kun sain lyötyä välisumman, eli siirtosumman, niin tämä nainen muisti että vielä tuo ja tuo pitäisi tarkistaa. Jono kasvoi ja kassaan ei päässyt muut lyömään toisten ostoksia. Lopuksi nainen jätti kimppaloton ja kimppakenon. Onneksi hänellä oli tasaraha, 245 euroa. Omistaja lupasi tarkistaa vielä kassasta että summat täsmäsivät. Nainen sai kuitit ja kopiot mukaansa, jotta hänkin voi tarkastaa oikeellisuuden. Huh! Seuraavan kerran kun tämä nainen tulee lottoasioissa harjoittelupaikkaani, niin minä väistyn taka vasemmalle. Vaikka toisaalta, ehkä minä otan hänet taas asiakkaakseni. Lisää vaatimuksia = lisää oppimista.

Kaverini joutui perumaan meidän tämän päivän lenkin. Hänen poikansa on lähdössä Amerikkaan vaihto-oppilaaksi ja paperisotaa on melko paljon. Vaihto-oppilasasia on ollut monimutkainen prosessi: peruuntumisia on tullut monta kertaa. Pojalla on tärkeänä toivomuksena että hän pääsee pelaamaan jääkiekkoa Amerikassa. No, kaverini lupasi poiketa meillä illalla ja hän tuo samalla sen bensakanisterin täytettynä.

Ihanaa kun huomenna on vapaapäivä ja saa nukkua pitkään.