Aamulla ehdin juttelemaan pojan kanssa ennen töihinlähtöä. Hänellä on taas tulossa pari työkeikkaa loppuviikosta. Torstaina Helsinkiin ja perjantain keikka muualle. Minä lähdin Kalevaan vaatehuoneen raivaukseen.

Soitin ovikelloa ja asiakas katsoi minua kuin outoa olentoa. Selitin että olin täällä viikko sitten ja tulin nyt järjestelemään vaatehuonetta. Pääsin sisälle asuntoon. Raivasimme kolme tuntia vaatehuonetta. Roskiin ja kierrätykseen lähti tyhjiä pahvilaatikkoja sekä muutamia risoja laukkuja. Tuumasin yli 90-vuotiaalle asiakkaalle että kuinka hän jaksaa tätä raivausta. Asiakas sanoi että jos ei jaksa, niin sitten kuukahtaa. Siinä kävi kyllä niin että minä olin kuukahtamassa: kumartuessani siellä vaatehuoneessa olin pyörtyä. Luultavasti niskani ovat niin jumissa ettei veri kierrä kunnolla.

Kävin kotona ja join kupillisen teetä leipien kera. Sitten kohti Hervantaa muuttosiivoukseen. Odottelin asiakasta yli 20 minuuttia. Soittooni ei vastattu ja olin jo lähdössä pois. Silloin mies ja hänen poikansa saapuivat paikalle. Onneksi kohteessa oli pesty ikkunat ja parvekelasit: muuten olisin työmaalla vieläkin. Imuroin ja moppasin lattiat. Olivat tosi likaiset: moppivesi piti vaihtaa yhtenään. Asunnossa ei ollut kattolamppuja, mutta onneksi minulla oli otsalamppu mukana. Kotona olin vasta klo 21.30.

Turisin pojan kanssa aika kauan. Poika meni suihkuun, söi iltapalan ja meni nukkumaan.

Päivän onnistumiset:

1. Illalla poika hieroi niskaani ja ihmetteli "möykkyjä"

2. Töitä seitsemän hyvää tuntia

3. Mukavat juttelut isäni veljen kanssa puhelimessa