Kuulin aamulla kun pojan kännykkä soi. Vastasi siihen ihan unenpöppyräisenä, luulin että soitto tuli työkkäristä. Soitto tulikin yhdestä firmasta, johon oli laitettu työhakemus. Poika kertoi vielä hakevansa muita töitä ja se siitä. Puhelu loppui. Minä vimmastuin ja käskin poikaa soittamaan takaisin. Soitti ja keskustelu kestikin melkein puoli tuntia. Sopivat tapaamisen huomiseksi klo 11.00. Kyseessä on harjoittelua viikon verran ilman palkkaa, mutta nyt on saatu jalansija firmaan. Huomenna lisätietoja.

Vain yksi työmaa tänään ja se oli Messukylässä. Paikalla oli kissat ja perheen mies. Mies kertoi selvinneensä kahdesta kuolemansairaudesta tänä vuonna. Ja hymyili kuin aurinko. Toivottavasti jatko sujuu hyvin.

Kotimatkalla poikkesin ruokakauppaan ja tein pojalle ja minulle ruuan. Sitten lähdimme matkaan. Mukana oli vanha telkkari ja se vietiin Nekalan jäteasemalle. Sitten poliisilaitokselle ja poika sai uuden ajokorttinsa. Linja-autoasemalla poika epäili että onko kortti OK: ammattipätevyysjuttu näkyi puuttuvan. Pysätin Paunun bussikuskin ja pyysin häntä näyttämään ajokorttiaan. Todettiin että pojan kortti on ihan kunnossa. Kuski kehui että Paunulle kannattaa hakea töihin.

Ajoimme Hervantaan ja siellä asioimme Kelassa. Saimme hyviä ohjeita, mutta virkailijalle oli ihan uutta yrittäjän velvollisuus todistaa vuosiansionsa. No, katsotaan mitä Kela vastaa hakemukseen. Ostimme Duosta hyvät pullat ja joimme niiden kera kahvit kotona. Kotimatkalla tankkasin autoni Teboililla.

Kävin vielä illalla Messukylän kirjastossa. Sain yhden Seppo Jokisen kirjan lainaksi: Piripolkka. Olen lukenut siitä jo kolmanneksen.

Päivän onnistumiset:

1. Pojalle hyvä soitto aamulla

2. Pojalle uusi ajokortti

3. Uusi dekkari taas luettavissa