Soitin aamulla vakituiselle eläinlääkärillemme ja kyselin koiralle aikaa tälle päivälle. Ääneni petti puhelimessa ja hyvä kun puheluun vastannut sai selvää puheestani. Heillä ainoa vapaa aika oli klo 12.00. Se ei sopinut minulle. Sain toiselta eläinlääkäriasemalta ajan klo 18.00.

Työpäivä kului itkua vääntäen. Kotona tein ison kattilallisen lihasoppaa. Poika oli lähtenyt kaupungille asioille. Ehti käymään parturissa, ajokorttilääkärissä ja latasi bussikorttinsa. Saa huomenna viedä asiapaperit ja valokuvansa poliisiasemalle. Menee myös koululle ympäristöopin kokeeseen.

Tytär tuli tänne ennen viittä. Söimme yhdessä soppaa ja katselimme Frasierin tallennuksen. Sitten teimme lähtöä eläinlääkärille. Tyhjensin autoni takapenkin ja siellä koira sitten matkusti. Se aavisti varmasti matkan tarkoituksen: tuli ihan omia aikojaan eteiseen ja oli lähtövalmiina.

Eläinlääkäri antoi koiralle ensin nukutusainetta pistoksella ja koira nukahti muutamassa minuutissa. Sitten koiran jalasta ajeltiin karvoja pois, laitettiin kiristysside ja kun suoni löytyi niin siihen laitettiin neula. Neulan kautta se sai kolme ruiskullista tappoainetta. Koira painoi vain 9,9 kiloa. Eläinlääkäri kuunteli vielä koiran sydänääniä ja sitten nyökkäsi minulle ja tyttärelleni. Silitimme koiraa ja minä laitoin sen silmät kiinni. Koira tuhkataan Vernassa ja koko homma maksoi 111 euroa.

Koko ilta meni itkiessä, mutta nyt on ihan rauhallinen olo. Teimme oikean ratkaisun, vaikka se olikin raskas teko. Heitin koiran ruokakupin (siinä oli vielä syömätöntä ruokaa) roskiin ja koiran täkki on nyt pesukoneessa. Ruuat taidan lahjoittaa siskoni tyttären koiralle. Kuivamuonaa jäi jäljelle yli 10 kiloa.

1265745411_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä kuva meidän Jussista, ajalta kun se vielä oli hyvässä voinnissa.

Päivän onnistumiset:

1. Koira pääsi viimeiseen lepoon

2. Poika sai asioitaan eteenpäin

3. Uusi tarjouspyyntö sähköpostissa