Olen ihan tukkoinen, siis henkisesti. Mikään ei tunnu kiinnostavan, ei edes työ. Haluaisin vaan nukkua ja nukkua. Tavallista marraskuun oloa?


No, lähdin kuitenkin töihin klo 13.25 bussilla. Naapurin rouva oli samassa linja-autossa ja matka sujui rupatellen. Heti kaupunkiin päästyäni menin nuorten turvatalon ovelle. Summeriin vastattiin nopeasti. Esitin asiani ja kerroin nimeni. Pääsin ovesta sisään. Ihan asunnon sisälle en päässyt vaan esitin asiani rappukäytävässä työntekijälle. Hän otti vastaan asukkaan maksumuistutuksen ja lupasi hoitaa sitä eteenpäin. Hyvä niin!


Kävelin Hämeenpuiston lähettyville vakiasiakkaan luokse. Siivous meni muuten OK, mutta sain pienen tällin vessan valokatkaisijasta. Laitoin valot vessaan ja samassa räpsähti oikein kunnolla. Valo sammui myös pesuhuoneesta, eli sulake simahti. Käänsin sulakkeen ON-asentoon, mutta lamppua en alkanut vaihtamaan. Onneksi perheen isä tuli paikalle ja vaihtoi lampun.


Kotimatkalla kävin Sokoksella salaatilla. Ostin samalla kolme suklaakalenteria, siis joulukalenteria. Yksi minulle, yksi pojalle ja yksi naapuruston miehelle. Minut kutsuttiin tänään hänen avokkinsa toimesta synttärikahveelle.


Putsasin autoni lumesta ja ajoin kahville. Paikalla oli rouvan vanhemmat ja kummitäti. Suurin osa keskusteluista koski asukkaiden uusia verhoja ja tulevaa Saksan matkaa. Minä en luvannut lähteä Bremeniin, joten kaverini lähtee matkaan äitinsä kanssa. Saa nähdä mitä matkasta tulee? Minut on kasvatettu niin, etten voisi koskaan haistatella äidilleni v#ttua, ainakaan vieraiden läsnäollessa. Mutta kaverini näköjään voi. Kotiin palatessa kävin vielä ruokakaupassa. Ostin kissanruokaa ja ihmisten ruokaa.


Päivän onnistumiset:

1. En saanut kuolettavaa sähköiskua.

2. Kiva kyläily naapurustossa.

3. Joulukalenteri valmiina.