Kello oli tosiaan soimassa yhdeksän maissa. Aamuhetki oli rauhallinen ja luin Aamulehden tarkkaan. Lehdessä oli ilmoitukseni. Yhtään soittoa ei tullut tänään, mutta toivottavasti huomenna puhelin pirisee aktiivisesti.

Poika oli valvonut koko viime yön ja oli vielä aamullakin tietokoneella. Sanoin hänelle että nyt on paras valvoa koko päivä ja mennä sitten illalla yöunille. Poika oli samaa mieltä.

Minä lähdin kaverini kanssa elokuviin kahden maissa. Mamma Mia elokuva oli melkein loppuunmyyty kun olimme ostamassa lippuja. Saimme erilliset liput: minä istuin rivillä kolme ja kaverini rivillä viisi. Elokuva oli hyvä: musiikin myötä meni ihan kylmät väreet pitkin ihoa. Ja jostain kumman syystä minulle tuli aika ajoin kyyneleet silmiin. Elokuva siis nostatti tunteita esiin ja sehän on hyvän elokuvan merkki.

Kun tulin kotiin, poika oli nukkumassa. Hänen piti vain hetki levätä, näin hän totesi. Herätin pojan ja komensin olemaan valveilla. Illalla sai runsaan iltapalan, jotta uni tulisi helposti. Poika tuntui vain piristyvän. Lupasi kyllä olla valvomatta ensi yötä. Koulu alkaa tiistaina.

Illalla tuli Jouko Turkan haastattelu telkkarista. Näin sen melkein kokonaan. Turkka on mielestäni loistava ihminen: niin kiihkeä ja täynnä ajatuksiaan. Onhan hän opettanut monta hyvää näyttelijää ammattiin. Harvinaisen vetreä ja virkeä muuten ikäisekseen.

Minulla on huomenna tiukka työpäivä. 21 ikkunaa odottaa minun ja pesua. Luulen että en saa niitä ihan huomisen aikana valmiiksi, mutta sen näkee sitten. Työpäiviksi on aina hankala keksiä eväitä. Nyt varasin banaanin, appelsiinin, vauvojen hedelmäsosetta ja pari leipää. Ja tietysti vesipullon.