Päivä sujui taas kuin jäitä poltellen: tylsyyttä vaan! Kun poika tuli koulusta lähdimme Medisporttiin ajokorttilääkäriin. Toimistovirkailija oli törppö ja epäystävällinen nainen. Poika sai lomakkeen täytettäväksi ja minä täytin sen, koska luulin että meillä on kiire. No, ei ollut kiire koska lääkäri oli myöhässä. Virkailija mainitsi minulle että pojan olisi pitänyt täyttää itse se lomake. Kävi vielä sanomassa siitä lääkärille ja kysyi olenko pojan äiti, vai mitä?

No, poika meni lääkärille ja minä jäin odotustilaan. Lääkärintodistus oli muuten OK, mutta pojalla ei ollut henkilöllisyyspapereita mukana. Ajoimme siis takaisin kotiin hakemaan passia. Saimme vihdoinkin sen todistuksen.

Jaoin pojan kanssa Kaukajärvelle uusia mainoksia. Nyt kohteena oli kerrostalot: kolmikerroksisia ja ilman hissiä. Minä jaoin talon jossa oli kahdeksan rappua ja jokaisessa kolme kerrosta. Eli kiipesin oikeastaan 24 kerroksisen talon ylätasanteelle ja siltä vielä takaisin. Poika teki tuplahommat, koska hän jakoi mainoksia enemmän. Jos siis joku on kuullut Järvikadulla rapusta outoa puuskutusta, niin se olen ollut minä.

Jaoin vielä yksin uusia mainoksia Nattarin rivitaloalueelle. Siinä reissussa meni yli puolitoista tuntia. Tänään olen saanut liikuntaa yllin kyllin. Verenpaine on silti taas ihan huippulukemissa: 140/96. Tiedän että stressi aiheuttaa nousua: minua stressaa asiakkaiden puute ja rahapula.

Koira voi erittäin hyvin. Sillä on huomenna viimeinen päivä lääkekuurista. Uskon että taas se tokenee ja elää reippaana koko kevään. Täytyy taas pidentää ulkoilulenkkejä.