Tänään on tyttäreni syntymäpäivä ja laitoin hänestä valokuvan onnitteluineen Aamulehteen. Koko päivänä tytär ei vastannut puheluihini. Myöhään illalla sain vävykokelaan kiinni ja sain tietää että tyttärellä oli kaikki hyvin. Hän oli nukkunut ja puhelin oli ollut äänettömällä. Kysyin ihan puolihuolimattomasti, että oliko tytär suuttunut lehdessä olleesta valokuvasta. No, oli ollut kuulemma tosi vihainen.

Sitten minua suututti. Kuva oli laitettu lehteen ihan huumorimielessä. Olenkohan huomenna ollenkaan tervetullut syntymäpäiville? Vienkö vaan kakun ja lähden murehtimaan kotiini. Voi että ottaa päähän.

Kävin tänään Kangasalan Prismassa hakemassa perunajauhoa. Poikkesin samalla Tokmannille. Aivan liian iso kauppa, siellä oli kuuma ja haisikin pahalle. Kännykästä hävisi myös kenttä kaupan sisällä. Ostin pattereita, hehkulamppuja ja monikäyttöisen leivinpaperin.

Tämä leivinpaperi oli ihan onneton. Tein kaksi kääretorttua huomista kakkua varten. Leivonnainen tarttui ”tarttumattomaan” pintaan kiinni kuin tauti. Puolet kakusta meni pilalle. Toisen kääretortun laitoin tavalliselle leivinpapeille paistumaan.

Kävin illalla naapurissa kahvilla. Heillä oli myös riitaa ilmassa. Minä olen tapellut pojan kanssa melkein päivittäin: ihan pientä sanailua vaan. Mutta kuitenkin. Tekeekö nämä lomat ihmiset riidanhaluisiksi?

Huomenna täytän täytekakun ja laitan siitä kuvan tänne. Laitan myös tekstarin tyttärelle: olenko tervetullut synttäreille, vai tuonko vaan kakun. Ja poistun takavasemmalle.