Nukuin taas puoleenpäivään. Ei ollenkaan hyvä juttu. Selkä on ihan tohjona kellonympäri nukkumisesta. Kävelen aamulla koukkuselkäisenä keittiöön, luen lehteä ja välillä menen sänkyyn oikomaan selkää. Se oikein rutisee palautumalla oikeille paikoilleen.

Meni taas ihan hirveästi aikaa kun luin päivän lehdet. Sitten jo odottelinkin ex-poikakaverin vierailua. Hän tuli täsmällisesti siihen kellonaikaan kun olimme sopineet. Tämän hyveen ehdin hänelle aikoinaan opettamaan. Myöhästyminen on loukkaus toista osapuolta kohtaan.

Kuulin monta tarinaa laivanrakennuksesta ja hänen suunnitelmista. Valitteli pitkiä 12-tunnin päiviä. Totesin että eikö se ole kunkin oma valinta, se työpäivän pituus. Miltei loukkaantui sanomisistani. Tunnen tämän miehen niin hyvin että näen jo nenän asennosta hänen mielialansa.

Joimme kahvia ja juttelimme kuulumiset. Poika tuli mukaan keskusteluun. Ex-poikakaverini on lähdössä kuun lopulla Liettuaan kahdeksi kuukaudeksi hommiin. Lupasi poiketa ennen työreissuaan.

Lähdin pojan kanssa elokuviin ja tarkoitus oli mennä klo 19.30 näytökseen. Ehdimme hyvin perille ja salissakin oli tilaa. Sitten tuli stoppi. Lipunmyyjä kysyi pojan ikää ja kerroimme totuuden: 17-vuotta. Elokuvaan oli ikäraja 18 vuotta. Saliin ei pääse, jollei liian nuoreksi epäilty pysty osoittamaan henkilötodistukselle oikeaan ikäänsä. Käännyimme siis takaisin kotiinpäin. Toisaalta ymmärrän säännön, mutta toisaalta en. Luulisi että vanhemman mukana pääsisi alaikäisenä elokuviin. Pääseehän 10-vuotiaskin K-12 elokuviin vanhemman kanssa.