Hotellissa oli aamupala tarjolla ryhmällemme klo 7.30-8.30. Aamiainen oli perinteinen: kahvia, teetä, leipiä, nakkeja, munakokkelia, jne. Ainoa yllätys oli kun riisi- ja kaurapuurossa oli jo valmiiksi laitettu sokeria. Minä en käytä puurossa koskaan sokeria ja varsinkaan kaurapuuroon se ei mielestäni sovi. Aamiaiseni jäi osittain kesken, kun viereeni (ainoalle vapaalle paikalle) tuli ryhmämme kaljoittelija mies. Hän oli ryhmästä ainoa joka joi kaljaa koko reissun ajan. Nyt aamulla hän haisi aivan kamalalta. Huh, oli pakko poistua nopeasti aamiaiselta.

Aamupalan jälkeen lähdimme bussilla Talikkalan torille. Olimme paikalla ennen aamu kymmentä ja myyjät vasta availivat liikkeitään. Tarjolla oli varsin paljon samaa tavaraa kuin kauppahallissakin. Ostin yhden puseron itselleni. Myyjä ei alentanut hintaa neljästäsadasta ruplasta kolmeensataan, joten en ostanut puseroa. Myöhemmin toinen myyjä juoksi perääni pusero käsivarsillaan. Hän oli edellisen myyjän boss, näin hän itsensä esitteli. Hänellä oli valtuudet alentaa hintaa ja teimme kaupat. Kaverini osti nahkaisen Harley Davidson takin miehellensä tuhannella ruplalla, eli hieman alle kolmellakymmenellä eurolla. Ostosten jälkeen matkasimme bussilla takaisin hotellille.

Huoneiden luovutusten jälkeen lähdimme bussilla läheiselle Punaisenlähteen torille. Ostosaikaa oli tunti käytettävänä. Kävimme pikkukaupoissa, tavaratalossa ja apteekissa. Paikallista rautakauppaa emme löytäneet, vaikka etsimme sitä jo edellisiltana. Kävimme muuten edellisiltana Viipurin rautatieasemalla ja sen lähellä olevassa Pyhän Eliaksen kirkossa. Punaisenlähteen torin laidalla olevasta ruokakaupasta ostimme matkaevääksi erilaisia piirakoita. Paras piirakka oli hapankaalipiirakka.

Taas kun saatiin porukka kasaan, jatkoimme matkaa. Matkakumppanini ja minä olimme muuten aina ne viimeiset jotka nousivat bussiin. Emme olleet kertaakaan myöhässä, vaan yleensä täsmällisesti sovittuna aikana paikalla. Muut olivat aina etuajassa ja saivat mielestään odotella meitä. Bussikuskille tuli tavaksi tarkistaa että me olimme paikalla ja sitten aina päästiin jatkamaan matkaa.

Pysähdyimme vielä Sorvalin valintaa viimehetken ostoksille. Ostin pari pientä purkkia kaviaaria, tai oikeastaan lohen mätiä. Sitä ei luokitella oikeaksi kaviaariksi, mutta on se silti hyvää. Ostokset tehtiin pikaisesti ja jatkoimme matkaa kohti rajaa. Pyynnöstämme kuljettaja pysähtyi tienvarteen vielä kerran. Ostimme paikallisilta asukkailta mustikoita. Viisi litraa maksoi 15 euroa. Kaverini osti myös pari pussillista kanttarelleja.

Venäjän tullin läpi pääsimme pikavauhtia. Edellämme oli venäläinen bussi täynnä matkustajia, mutta heillä oli epäselvyyttä papereissa. Poikkeuksellisesti tullivirkailija otti meidän heidän ohi tarkastukseen. Kävelimme vain passien kanssa tarkastukseen ja vielä bussin noustessa näytettiin leimat passeista. Näitä bussissa tehtyjä passien tarkastuksia oli muuten mennen tullen useita sekä meno- että paluumatkalla.

Ennen Suomen tullia kävimme rajakaupassa tuhlaamassa viimeiset ruplat. Euroja sai käyttää myös. Kauppa oli kuin ruotsinlaivan myymälä. Karkkia, viinaa, tupakkaa, hajuvesiä myynnissä. Hinnat olivat hieman korkeammat kuin Viipurissa. Tupakkakartonki maksoi 12 euroa, kun sama tuote maksoi Sorvalin valinnassa 5 euroa.

Suomen tullin läpi pääsimme todella notkeasti. Nuori tullivirkailija tuli bussiin tarkastamaan passit. Pyynnöstä hän myös leimasi passit. Olimme edellä aikataulusta, koska rajanylitys sujui odotettua nopeammin. Seuraava tauko oli Leikarissa, jossa ruokailimme. Seisovassa pöydässä oli tarjolla lihaa, kalaa, salaatteja ja jälkiruokaa. Hinta 9,50 euroa. Eläkeläiset söivät kuin sudet, todella nopeasti. Olisin kaivannut hieman pidempää taukoa. Kun koko bussilasti rynnistää syömään ja vessaan, niin siinä tuhraantuu aikaa jonottamiseen. Minä söin ensin ja menin sitten vasta maksamaan, sovin henkilökunnan kanssa tästä järjestelystä.

Ruuan jälkeen alkoikin väsyttämään. Siinä oli niskat kovilla, kun torkkui bussin istuimessa. Niskatyyny olisi ollut hyvä olla mukana. Seuraava pikapysähdys oli Hollolan ABC-asemalla, kaksi matkustajaa jäi asemalla pois. Tauko oli vain viisi minuuttia, eli siinä kerkesi pikaisesti käymään vessassa. Linja-autossa oli WC, mutta en käynyt kertaakaan siinä. Ei moni muukaan.

Olimme Kangasalantien varressa Teboilin pysäkillä hieman ennen iltakahdeksaa. Lastinpurussa meni tovi, koska meillä oli sitä tavaraa aika lailla. Kolme koppaa kaljaa, toistakymmentä muovikassia ja siihen päälle vielä matkalaukut. Onneksi kaverini mies oli meitä vastassa pakettiautollaan ja sain kyydin kotiin.

Mukava reissu, mutta mukava oli kotiinkin tulla. Suihkun kautta omaan sänkyyn nukkumaan, aah!