Kämmenet vaan hikoavat, kun kirjoittelen täällä talomme yläkerrassa. Peltikatto luovuttaa mukavasti lämpöä huoneisiin. Tuuletusviipperää ei voi laittaa päälle ennen kuin pahimmat pölyt on pyyhitty. Onneksi alakerrassa on ihan siedettävä lämpötila.

Olin aamulla kampaajalla ja taas on hiusasiat kunnossa. Edellisestä leikkauksesta ja värjäyksestä oli aikaa melkein kaksi kuukautta. Aivan liian pitkä väli.

Tytär kävi täällä päivällä. Söimme (taas) kinkkukiusausta ja salaattia. Auttelin tytärtä kouluhommissa. Hänen piti tallentaa kyselytutkimuksen tietoja exeliin. Minä makasin sängyllä ja huutelin numeroita. Aina välillä sekoitimme kohdat, koska unohdin huutaa ”tyhjä” vastaamattoman kohdan kohdalla. Haastateltavien lisäkommenteissa sai nauraa. Eräskin kertoi, kuinka sai hävetä opettajaa lopputyönsä kuulemistilaisuudessa. Opettaja oli kertonut haastateltavan työnantajalle, että opettajan mielestä maailma on kuin Matrix ja kännykkä sulattaa hänen päänsä. Kyselytutkimuksessa oli siis haastateltu korkeakoulun opiskelijoita. Tallennus oli hidasta hommaa ja tytär jatkaa työtä kotonaan. Illalla tytär on kyllä menossa opiskelijoiden illanviettoon. Tyttären poikakaveri oli kaverinsa polttareissa, ne olivat alkaneet jo aamulla yhdeksältä. Ensimmäiseksi pojat menivät tänne ja viimeiseksi menevät tänne. Kaikkea huimaa tapahtuu siinä välissä.

Poikettiin tyttären kanssa naapurissa kahvilla ja vietiin sinne pieni jäätelökakku.

Huh, huh, hiki vaan virtaa. Nyt täytyy lopettaa tämä näpyttely. Taidanpa siirtyä alakerran viileyteen ja suuntaan energiani kotitöihin.