Lähdin iltapäivällä entisen työkaverini kanssa katsastamaan uutta kirpputoria. LA-kirpputori on muuttanut Lielahdesta Sammonvaltatielle ja toiminta jatkuu siellä. Paikalla oli runsaasti ostajia ja tarjolla oli avajaiskahvitkin. Kiertelimme ja katselimme hintatasoa. Nyt näyttää olevan vanhat emalikattilat kysyttyjä. Niistä pyydettiin jopa kolmeakymmentä euroa. Retro näköjään kiinnostaa.

Poikkesimme vielä Kaukajärvellä Jumbo-kirpputorilla. Sielläkin oli yllättävän paljon väkeä paikalla. Kummaltakaan kirpputorilta emme ostaneet mitään. Tämän entisen työkaverini kanssa olemme molemmat harrastaneet kirpputoreilla käyntejä kymmenen vuoden ajan, enimmäkseen siellä myyntipuolella.

Ennen kuin lähdin kirppareille, komensin pojan siivoamaan kissan vessan. Poika kärvisteli ja valitti kun pakotetaan tekemään ikäviä hommia. Ilmoitin että kaikki minun tekemäni hommat eivät ole mukavia. Minutkin pakotetaan tekemään niitä. Ei siivous ole hauskaa, tai ruokakaupassa käynti. Saati sitten laskujen maksu. Kun palasin kotiin, poika oli tehnyt hommansa ja lähti siinä samassa kaverilleen.

Kun olin autolla liikeellä, kävin ruokakaupassa hakemassa painavia ostoksia. Kissanruokaa, maitoa, tuoremehua, hedelmiä, ketsuppia, suolakurkkuja, maksalaatikkoa ja kananmunia. Viikolla haen työmatkalla kaupungista sitten kevyet ostokset, kuten leivät ja leikkeleet. Ihan mielenkiinnosta punnitsin kauppakassin ja se painoin tasan 13 kiloa.

Siskoni soitti ja kyseli kuulumisia. Tuli puhetta kirpputoreista. Hän aikoo viedä nyt ensimmäistä kertaa tavaroitaan myyntiin Ylöjärvelle uudessa paikassa olevalle kirpparille. Neuvoin häntä minkä tiesin: kierrä ja katso hintataso, tee hyvät myyntilaput ja vain ehjää ja siistiä tavaraa myyntiin. Hämeenkyrössä on kuulemma paikallinen kirpputori sulkenut ovensa. Ei siinä mitään, mutta ihmisten tavarat ovat jääneet sinne lukittujen ovien taakse. Yrittäjä on häipynyt kuin pieru Saharaan.

Juttelin myös pojan tulevasta kouluvalinnasta siskoni kanssa. Päädyimme siihen ratkaisuun, ettei poika hae kymppiluokalle. Vähäiset vaihtoehdot jatkokoulutukseen ovat samat vuoden päästäkin. Poika on ollut melkein koko kouluajan pienryhmässä ja jatkaa ammattikoulun samalla lailla. Valinnan mahdollisuuksia on melko vähän: maalarin, kokin, levyseppähitsaajan tai pukuompelijan linjat ovat tarjolla. Keittiöalan koulutus nousee nyt ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Soitan vielä opettajalle ja juttelen aiheesta lisää.