Viikko hurahti nopeasti. En ehtinyt tai en päässyt koneelle kirjoittamaan blogiani. Mutta vihdoinkin olen oman koneeni ääressä. Työkoneella on turha yrittää tehdä päivityksiä ja kotona saa jonottaa koneelle.

Niin, töissä minulla on siis se 80-luvun tietokone käytössä. Kone aukeaa puolisen tuntia ja kiinni laittamiseen menee hieman alle vartti. Netissä surffailu on yhtä tuskaa. Lisäksi näyttö värisee ja vilkkuu niin että silmät on puoleen päivään mennessä ihan punaiset. Voi sitä työniloa!

Viikolla oli pari turhaa kokousta, siis yhdistystoimintaa. Sihteerin homma on paska homma. Kirjoitat ensin kokouksessa muistiinpanot ja sitten kotona tietokoneelle samat jutut selkokielellä. Sitten kokouksessa ennen pöytäkirjan hyväksyntää hallitus ja puheenjohtaja siirtelevät pilkkujen paikkoja jne. Kirjoitat taas uuden pöytäkirjan, lähetät sähköposteja ja tulostelet kirjoituksia. Tämä on hauskaa vapaaehtoistyötä. Nyt täytyy vakavasti harkita jatkanko tätä enää.

Tänään menen illalla hautausmaalle viemään yhden kynttilän. Hautausmaa on todella hienon näköinen lyhtyjen loistaessa. Suosittelen kaikille iltakävelyä lähimmälle hautausmaalle.