Lentävä saapas

Tämä tapahtui monta, monta vuotta sitten. Poikani oli silloin pieni uhmaikäinen vesseli. Minä olin jo silloin yksinhuoltaja. Pääsääntöisesti olen ollut hyvä kasvattaja, mutta kyllä olen välillä hermotkin menettänyt. Kuka ei?

Asiaan. Pojallani oli pienenä paha tapa heitellä tavaroita tai paiskoa ovia. Kerran hajosi eteisen peilikin, kun hän paukautti oven sitä vasten. Sitä juttua pelästyimme molemmat ja onneksi kukaan ei loukkaantunut.

Eräänä talvipäivänä saavuin kotiin töistä ja matkalla olin hakenut pojan hoitopaikasta. Väsymys ja nälkä yhdessä teki olon "ei niin aurinkoiseksi". Poika kiukutteli ja alkoi heittelemään tavaroita. Minä otin siinä samassa kaikenlaista tavaraa eteisestä ja aloin heittelemään niitä ovesta pihalle. Sinne lumihankeen lensi kenkiä, pojan saappaat ja yksi kukkapurkkikin. Sainpas höyryä pihalle, ihan kirjaimellisesti. Poika katseli ihmeissään ja muistaakseni itki myös. Naapurit eivät kertoneet ainakaan minulle, olivatko he silminnäkijöitä tapahtumalle. Siinä mielentilassa oli aivan sama katseliko naapurit tai ohikulkijat touhuani.

Rauhoituimme ja ruuan jälkeen keskustelimme asiasta. Juuri näin ei saa tehdä, kuten äiti teki. Tavaroiden heittely on tyhmää touhua. Lopetetaan molemmat semmoinen tyhmyys, eikö joo? Ihme ja kumma. Poika vähensi huomattavasti tavaroiden heittelyä ja lopetti sen touhun sittemmin kokonaan. Minäkään en heittele enää tavaroita. Oli muuten aika homma kerätä ne tavarat sieltä umpihangesta. Minulla taitaa olla lahjoja saappaanheittoon ihan kilpailutasolla.